Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä syistä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Mutta kuinka usein kuvantaminen, kuten röntgen, magneettikuvaus tai tietokonetomografia, on oikeasti tarpeen? Oppimistehtävässämme selvitimme kirjallisuuskatsauksen avulla, milloin kuvantaminen on välttämätöntä ja miten sen liiallinen käyttö voi aiheuttaa haittoja.
Kuvantamisen tulee aina olla perusteltua
Kuvantaminen on arvokas työkalu diagnostiikassa, mutta sen liiallisella käytöllä voi olla haitallisia seurauksia. Kuvantamisen tarpeettomalle ja liialliselle käytölle on useita syitä, mm. potilaiden odotukset, lääkärin epävarmuus ja lainsäädännölliset ja vakuutuksiin liittyvät syyt. Monet potilaat odottavat, että lääkäri määrää kuvantamista alaselkäkivun vuoksi. Potilaat myös usein haluavat varmistusta kivun syystä ja kokevat, että kuvantaminen on ainoa tapa saada se selville. Näin ollen lääkärin epävarmuus voi johtaa kuvantamiseen, jos diagnoosi ei ole täysin selvillä ja potilas voi jopa vaatia kuvantamista. Lääkärin vaakakupissa voi myös painaa lainsäädännölliset ja vakuutuksiin liittyvät syyt, jos myöhemmin todetaankin, että alaselkäkivun aiheuttaja olisi voitu huomata jo aiemmin.
Tarpeeton kuvantaminen paljastaa usein sattumalöydöksiä, kuten välilevyn rappeumaa, joka on yleinen myös oireettomilla ihmisillä. Tämä voi johtaa tarpeettomiin hoitoihin ja potilaan ahdistukseen. Liiallinen kuvantaminen lisää myös terveydenhuollon kustannuksia, ilman hoitotulosten merkittävää parantumista. Useimmissa alaselkäkipu tapauksissa kuvantaminen ei edistä hoitoa tai nopeuta toipumista.
Milloin kuvantaminen on tarpeen?
Alaselän kuvantamista suositellaan, jos epäillään että kivun taustalla on joku vakavampi aiheuttaja, eli kun esiintyy “red flag symptoms”, eli hälyttäviä oireita. Näitä ovat:
- Neurologiset oireet: Etenevä lihasheikkous, tuntopuutokset tai cauda equina -oireyhtymä (esim. virtsarakon tai suolen hallinnan menetys).
- Merkittävä tuore vamma: Kaatumiset, liikenneonnettomuudet tai muut suuret iskut, jotka voivat aiheuttaa murtumia.
- Infektiot: Kuume, vilunväristykset tai muut systeemiset oireet, jotka voivat viitata infektioon, kuten diskiittiin tai osteomyeliittiin.
- Selittämätön painon lasku: Tämä voi viitata vakavaan tilaan, kuten syöpään.
- Konservatiivisen hoidon epäonnistuminen: Jatkuvat oireet huolimatta ei-invasiivisesta hoidosta voivat edellyttää lisätutkimuksia.
Millä kuvantamismenetelmällä?
Alaselkäkivun kuvantaminen tulisi tehdä harkiten. Natiiviröntgen-, magneetti- ja tietokonetomografiakuvantaminen ovat tärkeitä työkaluja tietyissä tilanteissa, mutta rutiininomainen kuvantaminen epäspesifissä alaselkäkivussa tuo harvoin lisäarvoa. Taulukossa on esitelty eri kuvantamismenetelmien käyttöä ja vasta-aiheita alaselän kivun kuvantamisessa.
Mitä ohjeet suosittelevat?
Sekä Käypä hoito -suositus (2017) että American College of Radiology (ACR) Appropriateness Criteria (2021) suosittelevat alaselkäkivun kuvantamisen rajoittamista tapauksiin, joissa sillä on merkitystä hoitopäätösten kannalta. Kuvantaminen ei ole tarpeen ilman hälyttäviä oireita, sillä useimmat tapaukset paranevat konservatiivisella hoidolla. Kuvantamista suositellaan vain, jos epäillään taustalla olevan joku vakavampi aiheuttaja tai harkitaan leikkausta. Nämä suositukset tähtäävät tarpeettoman kuvantamisen vähentämiseen, ylidiagnostiikan ehkäisyyn ja hoitotulosten parantamiseen.
Potilaille on tärkeää tietää, että kuvantaminen ei aina ole ensimmäinen askel alaselkäkivun diagnosoinnissa. Useimmissa tapauksissa perusteellinen anamneesi, kliininen tutkimus ja konservatiivinen hoito ovat paras lähtökohta. Terveydenhuollon ammattilaisille avainasemassa on potilaan odotusten hallinta ja näyttöön perustuvien käytäntöjen noudattaminen.
Noudattamalla näyttöön perustuvia suosituksia voidaan parantaa potilaan hoitokokemusta, vähentää tarpeettomia kustannuksia ja minimoida haittoja. Jos olet epävarma, anna ”punaisten lippujen” ja kliinisen harkinnan ohjata päätöksiä.
Kun seuraavan kerran kohtaat alaselkäkipua – tai kohtaat potilaan, joka sitä kokee – muista, että vähemmän voi usein olla enemmän kuvantamisen suhteen.
Kirjoittajat Elisa Laine ja Emilia Kiias työskentelevät röntgenhoitajina ja opiskelevat healthcare diagnostics (YAMK) tutkinto-ohjelmassa.
Lähteet:
American College of Radiology (ACR). (2021). Appropriateness Criteria Low Back Pain: 2021 Update. Available online:https://doi.org/10.1016/j.jacr.2021.08.002
Gushcha, A., Sharif, S., Zileli, M., Oertel, J., Zygourakis, J. & Yusupova, J. (2024). Acute back pain: Clinical and radiologic diagnosis: WFNS spine committee recommen- dations. World Neurosurgery: X, Volume 22, April 2024, 100278. DOI: https://doi.org/10.1016/j.wnsx.2024.100278
Hall A M, Aubrey-Bassler K, Thorne B, Maher C G. (2021). Do not routinely offer imaging for uncomplicated low back pain BMJ 2021; 372:n291 DOI: 10.1136/bmj.n291
Hayden, JA., Ogilvie, R., Stewart, SA., French, S., Campbell, S., Magee, K., Slipp, .P, Wells, G. & Stiell, I. (2019). Development of a clinical decision support tool for diagnostic imaging use in patients with low back pain: a study protocol. Diagn Progn Res. 2019 Jan 14;3:1. DOI: 10.1186/s41512-019-0047-8.
Käypä hoito suositus. (2017). Low back pain. Available online: https://www.kaypahoito.fi/hoi20001 (accessed 20.11.2024)